keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Must on tulluuuu-uuuuuu, futishullu

Messi? Ronaldo? Naispuoleinen sellainen? No ei sentään, mutta nyt kohta vuoden jalkapalloa harrastettuani alkaa tuntua tuossa pelaamisessa olevan edes jokin järki. Ainakin pikkuhiljaa. Odotan kesän sarjapelejä innolla, kunhan saan loukkaantuneen jalkani kuntoon.

Mitä hyviä puolia futiksessa sitten on? Loistava seura. On ihana pelata joukkueessa puurrettuani salilla ja jumpilla vuosia. On ihana oppia uusi laji ja uusia taitoja. Mahtavaa, kun vihdoin meillä on valmentaja, joka osaa sekä kehua että olla kriittinen, joka näkee ne ongelmat. Vihdoinkin on mahdollisuus kehittyä, ja täydellisen kokemattomasta alusta huolimatta nykyisin pelissä on jopa vähän järkeä.

Toki lajissa on loukkaantumisriskit. Minulla murtui varvas viimeisessä futsalpelissä. Nilkka- ja polvivammat ovat kohtuuyleisiä. Mutta mieluummin riskejä ja kivaa ja hauskaa ja lisäksi kunto nousee kun juostaan paljon.

Molemmat lapseni harrastavat myös jalkapalloa (ja muitakin lajeja), mutta olen pitänyt joukkuelajeja erittäin hyvinä sekä itselle että varsinkin lasten kehitykselle. Joukkueessa oppii sosiaalisia taitoja, kasvaa ns. me-henki, kun yhdessä saavutetaan voittoja ja yhdessä tehdään, ei yksin. Yksin ei edes pärjäisi vaan oppii ryhmähenkeä.

Mahtava laji, lämpimästi suosittelen kokeilemaan vaikka näin seniori-ikäisenä :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti